Johanna Kurkela - Pohjanmaa

Varis lentää yllä peltoaavan
taivaalla kai kiurun laulu soi
kuka korjaa sielun syvän haavan

kuka hoitaasuuren surun voi
yksin kulkee poika yksinäinen
ilman ainuttakaan auttajaa
kevät on vaan mieli allapäinen
muistaa neitoa hän ihanaa

Mutta katso vielä taivahalle
kevään kiurut siellä ilakoi
katso laajaa pohjanmaata poika
eihän kauniimpaa kai olla voi

Yksin kuluu kevät, yksin kesä
yksin kuljet syksyn hämärään
toisilla on onnen kultapesä
toiset luotu on kai elämään
eihän tätä murhemielen määrää
kukaan pysty täysin mittaamaan
eikä kukaan auta pirttijäärää
jos ei itse käy hän auttamaan

Siis katso vielä taivahalle
kevään kiurut siellä ilakoi
katso laajaa pohjanmaata poika
eihän kauniimpaa kai olla voi

Eihän ole ainut yksinäinen
joku kulkee sua etsien
kerran taipuu onni itsepäinen
löytyy rakkaus toivo kesien
huomenna on päivä toinen sulla
etkä muista tätä ikävää
anna uuden elämäsi tulla
paljon koet ennen hämärää