Johanna Kurkela - Ystäväin

Mä ilmestyn kuin tyhjästä,
kun tuulet päättää kääntyä
ja ummet lammet puhun itsestäin.

Mun mieleen ei ees juolahda
et voisin hiljaa kuunnella
mitä sulle kuuluu ystäväin.
Jonnekin
Aina kiirehdin
Soittaisin,
mutta harvoin ehdin
Ystäväin, ystäväin
Toivon etten saapunut liian myöhään.
Ystäväin, ystäväin.
Miksen koskaan kertonut ettei oo sua tärkeämpää.
En vastaile sun viesteihin
tai lettukesti kutsuihin,
kun koitat meille aikaa järjestää.
Ja sitten kerran vuodessa,
kun päätän olla paikalla
taas tuittuilen, kun mörkö nälissään.
Jonnekin
Aina kiirehdin
Soittaisin,
mutta harvoin ehdin.
Ystäväin, ystäväin
Toivon etten saapunut liian myöhään.
Ystäväin, ystäväin.
Miksen koskaan kertonut ettei oo sua tärkeämpää.
Voisko se kysyä tätä uudestaan?
Tää tulis samantien sitä tapaamaan.
Nää olis molemmat keinutuoleissaan,
pieniä ihania jotka leikkis vanhaa.
Ystäväin, ystäväin
Toivon etten saapunut liian myöhään.
Ystäväin, ystäväin
Miksen koskaan kertonut ettei oo sua tärkeämpää.