Uniklubi - Pakkopaita

Äiti sanoi: ”Mene poika terapiaan”,
mut en tahdo, et ne koskee mun nuppiin.
Jos avaisin mun elämän filosofiaa,
ne sulkis mut vain koppiin.

Yhtiön lääkettä päähän.
Kaikki hehkuu hieman vähemmän.
Hetkeksi jääthän?
Ääni päässäni kysyi tämän.

Toisen todellisuuden, sen koin, vaikka sitä nähnytkään et.
Näin niin paljon enemmän, kuin koskaan ymmärrät.

Syrjäytynyt, se harmittaa,
kun en sopeudu sun yhteiskuntaan.
Ja rahako täällä mun arvoni mittaa,
mutta häpeän saan ilmankin kantaa.

Luonnon lääkettä päähän.
Kaikki hehkuu paljon enemmän.
Suojan säähän kuin säähän.
Sisältäni löysin tämän.

Toisen todellisuuden, sen koin, vaikka sitä nähnytkään et.
Näin niin paljon enemmän, kuin koskaan ymmärrät.
Sovi en pakkopaitaan, se kuvaa vain sun ajatusmaailmaa.
Sitä mitä et käsitä, sä suljet pois sun mielestä.
Pois silmistä.

Yhtä kapea on mielesi, kuin ovat oppikirjasi
ja sun arvosi ovat aivan väärät.
Toiseen todellisuuteen.
Näin niin paljon enemmän, kuin koskaan ymmärrät.
Sovi en pakkopaitaan, se kuvaa vain sun ajatusmaailmaa.
Sitä mitä et käsitä, sä suljet pois sun mielestä.
Pois silmistä.