Nikke Ankara - Mona Lisa

Jos mä voisin kaiken maalaa kerran uudestaan
Vannon etten silti muuttais meitä ollenkaan
Me oltiin kun Mona Lisa, Mona Lisa,
Täydellistä mut vain väärissä raameissa
Mutten silti tätä koskaan tekis toisinkaan

Oon taas turta ja harhailen, menen himaan, en unoha sua vaik ois vanhana dementia
Soitan sulle vaik on ihan liian myöhä, mä vaan kelaan sua ku makaan sängys yöllä
En nähny valoo niinku suures tunnelis, en ollu valmis ottaa niinku uudet hummeri
Oot mun paras kaveri ja mun pahin enemy, oot mulle mitä Jussi Kuomalle on Hennessy
Silmänkääntötemppu tietoo ja taikaa, se viimene huikka kieltolain aikaa
Vaik vaikeina aikoina sun naurua tarvin, en lähtis maalaa uusiks ku taulu on valmis

Jos mä voisin kaiken maalaa kerran uudestaan
Vannon etten silti muuttais meitä ollenkaan
Me oltiin kun Mona Lisa, Mona Lisa,
Täydellistä mut vaan väärissä raameissa
Mutten silti tätä koskaan tekis toisinkaan

Oltiin sekasin mut hulluudel on eroja, nerot on hullui mut hullut ei oo neroja
Mä vähän luulen et ei me olla viisait, en tiedä mikä hymyilytti Mona Lisaa
Vannon et loppuun asti jakasin sun vaivasi, rakastin sua sairaasti, et takasin sua kaipaan niin
Pakko siivoo näitte sotkuje jälkee, mut turha enää valittaa potkuje jälkee
Joskus meidän onnea kuvattii kotona, en vaihtais päivääkää vaik munattii kokonaa
Voitasko nähä kehtaat vielä kysyy, minkä taakseen jättää se siellä pysyy (ja sit sä sanoit)

Jos mä voisin kaiken maalaa kerran uudestaan
Vannon etten silti muuttais meitä ollenkaan
Me oltiin kun Mona Lisa, Mona Lisa,
Täydellistä mut vaan väärissä raameissa
Mutten silti tätä koskaan tekis toisinkaan

Halataan ku tavataan muttei yhteen palata enää
En soittele sun perään
Halataan ku tavataan muttei yhteen palata enää
En soittele sun perään
Halataan ku tavataan muttei yhteen palata enää
En soittele sun perään
Halataan ku tavataan muttei yhteen palata enää
En soittele sun perään