Laila Kinnunen - Lazzarella

Näin puserosi kukikkaan
Ja kannet kirjojen
Kun saavuit nuori neiti
Koulutietä kulkien
Veit isältäsi savukkeen
Ja äidiltäsi kai
Tuo huulten kaari loistavan
Ja kirkkaan punan sai
Kujeillen
Sun kujeilusi pienet nuo
Toi pojat kouluportin luo
Jos tyttö heitä miellyttää
He kyllä oottamaankin jää
Mut sinä sanoit yllättäin
Ei pojat tämä ei käy näin
Mä rakkautta oottaa saan
Se kyllä saapuu aikanaan
Ah Lazzarella
Sait aikaa odotella
Haihtui oottaen kevätpäivät
Portiltas pois jo pojat jäivät
Ehkä sä silloin kaipasit ystävää
Sun kujeilusi pienet nuo
Ei tilaisuutta uutta suo
Et ritareita nähdä saa
Se aika nyt on jäänyt taa
Niin vuodet vieri koulukirjat
Toisiin vaihtaen
Myös muuttui malli puseron
Ja väri huulien
Sait korvapuustin toisinaan
Ja joskus lappusen
Johon olit piirtänyt
Niin suuren sydämen
Kujeillen
Sun kujeilusi pienet nuo
Ei rakkautta luokses tuo
Nyt sitä yhä vaille jäät
Ja illan kyyneleissäs näät
Jos auringossa kuiskaa juu
Ja kuutamossa huutaa ei
Niin poika siitä hermostuu
Ja silloin toinen hänet vei
Ah Lazzarella
Saat yksin odotella
Haihtui kauas koulupäivät
Portiltas pois jo pojat jäivät
Ehkä sä kaipaat vieläkin ystävää
Sun kujeilusi pienet nuo
Ei rakkautta luokses tuo
Et ritareita nähdä saa
Se aika nyt on jäänyt taa
Lazzarella
Aika tuo on jäänyt taa